winter wonderland

Nenän päätä nipistää, nilkkurit tekevät ensimmäisellä askelparilla upposukelluksen ja reidet tuntuvat siltä kuin ne olisivat tämän joulun ihmekapineiden akupainantamattojen puristuksessa. Olen vasta nyt oppinut tykkäämään talvesta. En ole suinkaan varustautunut tähän vuodenaikaan oikealla tavalla joten minua ei vapaaehtoisesti nähdä kirmailemassa ojanpientareilla mutta hymyilen kun vilkuilen ikkunasta noita valkeita kinoksia



Tässä taannoin teimme erään ystävättäreni kanssa kuitenkin pienimuotoisen tutkimusretken tuohon raikkaaseen talven ihmemaahan. Itse toimitin lähinnä minulta paremmin luonnistuvaa seuraneidin virkaa ,kun taas kuvaajamestari pääsi tositoimiin. Kyllä minäkin muutamia kuvia räpsin.



Varoituksen sana: kuvat ovat tunteella ei niinkään taidolla työstettyjä.

















Siinäpä oli teille muutama otos. Käyttötarkoitus: talvifiilistely.

Mainontaa: taidokkaampaa materiaalia nähtävillä: http://coral-photos.blogspot.com/

Eritoten vielä kiitokset Karoulle retkiseurasta!

Loppukevennykseksi vielä hiukan paniikkia:

HUOMENNA ON JOULUAATTO! Ensimmäinen työpäiväni tonttuna. Maha on tuhannen mutkalla. Olenhan minä tavan tonttu mutten tiedä miten tuon sen ilmi tosipaikan tullen. Se on minulle eräänlainen tulikoe, sen minulle varatun yhden paikan perusteella ratkeaa saanko minä ensivuodeksi ylennyksen vakiotontuksi kun jo kuudetta jouluaan työtä tekevä nykyinen tonttu tahtoo siirtyä vakoilu ja väijyntäosastolle ja pyhittää aaton perheelleen.
En ole varma tahtoisinko edes ottaa sitä pestiä vastaan, jouluntuominen jokaiselle pienellä kärsimättömälle kakkahousulle on hienoasia mutta se täytyy lähteä sydämmestä. Tonttuilua ei tehdä rahan takia, vaan omat joulurutiinit uhrataan toisten ikimuistoisten kokemusten tähden.

Enkä voi väittää etteikö minua myös jännittäisi suurenmoisesti sellaiset paketit joita myös lahjoiksi kutsutaan. Jaana 17v(kö?)