turhuutta

Voihan koulu, läksyjä sielä täällä ja tuolla, projekti jonka tekemiseen luulen olevan rutkasti aikaa mutta muistutus että kaikki varmasti tietää palautuksen olevan ensiviikolla; onnistunut tyrmäys, olen lirissä. Luulin olevani hyvin aikaansaava ja pah mitä vielä;
Pyörin vain ympyrää kuin ne hyrrät joita pikkulapset pyörittelevät nakkisormineen. Kirjan sivut tuntuvat lisääntyvät aina kun luulen olevani askelta lähempänä loppuhuipennusta, selvästikkin kiusaa minua sadoilla sivuilla ja typerillä englannin kielisillä sanoilla joita en ymmärrä.
Teen muutenkin vain pieniä juttuja sieltä täältä, ei merkintöjä suurempien kokonaisuuksien suorittamisesta. Jaanan elämä on melko usein ah niin ihanan turhauttavaa.

Turhauttavaa on myös se ,että vihdoinkin kun kalenterini alkaa täyttymään kuin itsestään erinäisillä mukavilla tapahtumilla poiketen siitä ,että yleensä se huutaa tyhjyyttään, jouduin väkisinkin miettimään mahdollisen sponsorin henkilöllisyyttä. Mikäpä olisi sen ratkiriemukkaampaa kuin mennä vain jokapaikkaan riippumatta siitä mitä maksaa. Tätäkin hassua seikkaa olisi varmasti kannattanut miettiä silloin kuin käytin kaiken rahallisen omaisuuteni vaatteisiin, vaikka olinkin taloudellinen= osa oli hyviä alelöytöjä joten sain enemmän, kätevää!

Alusta alkaminen

Uusi on taas vuosi, toivottavasti myös uusine kujeineen.
Viime vuosi oli ,no kaikkein kuvaavimmin ristiriitainen. Vuosi oli tapahtumarikas mutta silti niin paikallansa junnaava, hyvin huono mutta toisaalta ihan hyväkin, pettymyksiä täynnä, mutta herätti se myös uusia toivon kipinöitä.
Ristiriita on muutenkin se sana jolla elämäni voisi esitellä ja tehdä tutuksi.
Vaadin muilta ihmisiltä sitä mitä harrastan itse useammin kuin usein.
En tykkää käydä lenkillä valosalla mutta iltaisin minua pelottaa.
Pidän järjestelmällisyydestä ja siisteydestä mutta kuten hyvin tiedätte en jaksa ikinä itse siivota.

Olen kirjoittanut itse Hr. kohtalolle pienimuotoisen toivomuslistan tämän vuoden kulusta, minkälaisia juonenkäänteitä vaadin käsikirjoituksen sisältävän. Kyseinen herra ei tunnu tykkäävän salatutelämät tapaisesta kerronnasta vaan on hyvin ennalta-arvaamaton ja epäluotettava mies, ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi odottaa. Jännitys toki tuo oman lisämausteensa mutta liika on liikaa

Odotan tältä vuodelta kuitenkin isoiten muutosta-> muuttoa
viikonpäästä koittaa varsinainen moment of the truth, kämmenet hikoaa jo pelkästä ajatuksestakin. Parhaan mahdollisen lopputuloksen toivominen on kaikki mitä voin tehdä, sitähän siis on harjoitettava mitä suuremmissa määrin

Päräyttäkää hei muutkin vuotenne vauhdilla uuteen nousuun, muistakaa että kohtalo on kova äijä mutta voitte myös itse vaikuttaaa olemisellanne elämänne laatuun sekä kulkuun