turhuutta

Voihan koulu, läksyjä sielä täällä ja tuolla, projekti jonka tekemiseen luulen olevan rutkasti aikaa mutta muistutus että kaikki varmasti tietää palautuksen olevan ensiviikolla; onnistunut tyrmäys, olen lirissä. Luulin olevani hyvin aikaansaava ja pah mitä vielä;
Pyörin vain ympyrää kuin ne hyrrät joita pikkulapset pyörittelevät nakkisormineen. Kirjan sivut tuntuvat lisääntyvät aina kun luulen olevani askelta lähempänä loppuhuipennusta, selvästikkin kiusaa minua sadoilla sivuilla ja typerillä englannin kielisillä sanoilla joita en ymmärrä.
Teen muutenkin vain pieniä juttuja sieltä täältä, ei merkintöjä suurempien kokonaisuuksien suorittamisesta. Jaanan elämä on melko usein ah niin ihanan turhauttavaa.

Turhauttavaa on myös se ,että vihdoinkin kun kalenterini alkaa täyttymään kuin itsestään erinäisillä mukavilla tapahtumilla poiketen siitä ,että yleensä se huutaa tyhjyyttään, jouduin väkisinkin miettimään mahdollisen sponsorin henkilöllisyyttä. Mikäpä olisi sen ratkiriemukkaampaa kuin mennä vain jokapaikkaan riippumatta siitä mitä maksaa. Tätäkin hassua seikkaa olisi varmasti kannattanut miettiä silloin kuin käytin kaiken rahallisen omaisuuteni vaatteisiin, vaikka olinkin taloudellinen= osa oli hyviä alelöytöjä joten sain enemmän, kätevää!