Olen melko pitkään ja hartaasti pohdiskellut yhtä elämän suurimmista kysymyksistä; Mikä tekee minusta näin oudon? Minkä takia en pysty edes esittämään normaalia kerrassaan kummeksuttavan ja luonneoikkuisen minäni sijaan?
Jälleen kerran löysin kysymykseeni vastauksen. Se kuuluu lyhyesti ja ytimekkäästi näin: siskot.
Pystyykö rehellisesti kukaan odottamaan minulta normienmukaista käyttäytymistä saati virheettömiä luonteenpiirteitä jos olen viettänyt kaikki elämäni 17 vuotta siskojeni kanssa jotka; viettävät viereisellä pellolla ystäviensä kanssa vuotuisia talviurheilukisoja tämän vuoden lajina ampumahiihto, muita muunmuassa pilkkikisat, pesäpallo, mäkihyppy, lentopallo. Kaikki nämä siis umpihangessa pellolla. Heidän lempipuheenaiheita ovat askartelukerho sekä vessassa käynti ja hilpeyttä herättävin sana lirama. Huumorintaju: "kävin laittaa saunan päälle" "ai minkä päälle sä sen laitoit?" EHEHHEEE
Ei, niinkuin siskoni itse ystäviensä kera totesivat minulla lapsi raukalla ei ole enää toivon murustakaan jäljellä normaaliuden suhteet. Huonot jutut ja eräänlaiset vahvat päähänpinttymät ovat siirtyneet siskojeni piuhoista minun päähäni. He ovat saaneet minut noudattamaan jotain sisäistä mallia "siskonikin tekisi näin, joten se on okei"
Vaadin sekä tarvitsen jokaisen asian suorittamiseen sisäisen mallin. En mielelläni tee ensimmäistä kertaa asioita jos kukaan ei ole tarkasti, vaihe vaiheelta selventänyt minulle tapahtumien kulkua. Luonnollisesti matematiikan laskeminen on helppoa kun asia opetetaan kerran ja saan laskea soveltamatta 5 täysin samalla kaavalla etenevää tehtävää mutta auta armias sellainen tilanne kun minut usutetaan poliisiasemalle vaihtamaan passia eikä kukaan ole kertonut minulle aloitusrepliikkiä mitä täytyy sanoa. Joutuisin kerta kaikkiaan pakokauhun valtaan. Soveltaminen tai improvisointi ei nähkääs ole minua varten. Äkkinäiset tilanteeet saavat minut myös hämilleen.
Tässä elämän tilanteessa olen kuin mikäkin matadori, joudun ottamaan härkää sarvista sillä tilanteita joissa en tiedä miten toimia tulee varmasti vastaan suurina laumoina, ihan sadoittain. Taistelen aarenalla yksikseni, ja silloin kun pääsen vauhtiin saa kaiken maailman neuvojat pysyäkkin poissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti