simsalabim, ruuaksi muutu!

Yli äyräiden lainehtiva tiskiallas, villakoiria vilisevät lattiat, vaatteisiin hukkunut likapyykkikori, hellalla kiehuvat keitokset.. STOP!
Tietystihän teillä on nyt päissänne mielikuva pullantuoksuisesta kodinhengetär-jaanasta kukkaessu päällä touhottamassa ympäri kämppää toisessa kädessä imuri ja toisessa soppakauha. Ei se väärin oo : -D
Totuus on vain jotain hmm aika läheltä liippaavaa.

Voi sitä naurunremakkaa kun satuin vielkaisemaan itseäni vahingossa peiliin. Näkymä oli hämmentävä; minä luultavasti noin 5 kokoa liian suuri sydänyötäpaita päällä harrastamassa agressiivista tiskausta samaan aikaan kun täytyisi jo huuhdella makaronit ja jauhelihakin alkaa enteilevästi muuttumaan musta(sukkaise)ksi muille annetusta huomiosta. En olisi ikinä uskonutkaan minkälaiseksi homman pelastavaksi monitoimikoneeksi minäkin osaan tarvittaessa muuntua vaikka ilmassa leijailikin katastrofin ainekset kun vesi ei ottanut kiehuakseen ja juuston raastaminenkin oli haastavaa.

Lopputuloksena kuitenkin kauniisti uunissa köllivä makaroonilaatikko. En malta odottaa maistamisosuutta, aina se paras (tai ehkä kauheinkin) hetki kun saa itse kokea/tuntea/nähdä/maistaa työnsä tuloksen.

Isku vasten kasvojani

Voiko pieni mieli ollakkaan näin väärässä?
Olen ajasta iäisyyteen ollut kriisissä tulevaisuuteni kanssa.
Miettiessäni ominaisuuksiani, soveltuvuuttani ja kiinnostuksenkohteita en ole löytänyt mitään mätsäävää ammattia.
Kauppatieteiden maisteri kuulostaisin niin ylväältä ja hienolta, mutta puoli kilometria pudotusta maan pinnalle, pärjäänkö edes koulussa ilman englantia? -en
Voi kuinka olisikaan hienoa rikospaikalla tomuttaa autonikkunoita ja etsiä sormenjälkiä, kiitokset vaan csi:lle ja bonesille, mutta tahdonko ennen sitä toimia kenttäpoliisina ja nostella juoppoja puskista? -en
Tahtoisinko teknisenä muotoilija valmistua työttömäksi ja mennä siivoamaan kerrostaloja? -en

Jos olen yhdestä asiasta ollut varmaan ni se on sitten varma - Sosiaali- ja hoiva-ala ei ole minun juttuni. En tahdo pyyhkiä yhdenkään vanhuksen takapuolta tai ommella haavoja umpeen.

Kuinkas sitten kävikään. Olen viimeaikoina istunut ammatinvalintaopas kourassa ja tökänny sormea aina johonkin väliin. Nyt päätin tehdä avo-ammatinvalinta testin.
Ja kuinka se pilasikaan aamupäiväni.
Vastattuani kinkkisiin soveltuvuuskysymyksiin, ammatit lävähtivät tauluun ja samalla alaleukani tippui lattialle.
Askarelukerhonohjaajaa ja hovimestaria lukuunottamatta kaikki pelkkiä terveysalan ammatteja.
Oli sairaanhoita-apulaisesta fysioterapeuttiin. Mikä kauheinta, laatikon reunassa kummitteli kaksi ammattinikettä ,joille en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa: kehitysvammais-ohjaaja, kehitysvammaishoitaja. Pahinta mitä minulle voi kuvitella
Olen kyllä ajatellut vaativaa ammattia jossa voisi siedettää itseään mutta eikö tämä ole jo hiukan liikaa?

Tämä pistää miettimään elämäntarkoitustani aivan uusiksi :-D

Tykkään

pastasta
autossa istumisesta
ihmisten tuijottamisesta
spinningistä
farkkujen nahkaisista merkkilapuista
pisamoista
kuviollisista kumisaappaista
myötähäpeä-ohjelmista
kaupoissa kiertelystä
sanojen vääntelystä
ääniefekteistä
leikkisuuttumisesta
hymykuopista
turhanpäivisten asioitten puimisesta
hankaluuksista
lenkkeilystä
puhelujen vastaanottamisesta
paniikissa siivoamisesta
hailakan vaaleanpunaisesta
juoruamisesta
koulun ruokailuista
vaatekauppojen muovipusseista
valittamisesta
asiallisesti keskustelemisesta
ripsivärin laitosta
muiden haukkumisesta epätosissaan
hiusten suoristamisesta
pehmolelunalleista
lasten kengistä
asioiden mainostamisesta
kolibreista
värikkäistä tatuoinneista
omaperäisyydestä
jäätelöiden päällä olevasta suklaakuorrutteesta
nimikirjoituksen tekemisestä
pusuista
lyhytaikaisesta odottamisesta
pikkunäpertelystä
oppituntien loppumisesta
salaisuuksien paljastumisesta
mielihaluista
lehtikuvien katselusta
rappukäytävästä kuuluvista äänistä
miesten hajuvesistä
sohvatyynyistä
keikkafiiliksestä
kommenteista facebookissa
uusista tuttavuuksista

When the spring says hello

"Vielä hetki ennen liukuovista sisään syöksymistä mieli on raskas. Ajatukset painavat tonneitten, tuntuu siltä ,että kaikki hyppäisi joukolla niskaan. Ratkaiseva askel kohti pastellinsävyisiä shortseja ja kukkaunelmia- ja kaikki murheet ovat poissa. Kuinka uskomatonta mielihyvän tunnetta pelkkä hellä kosketus ja se materiaalin tuntu voikaan tuoda"
Tässä pieni katkelma kohtalokkaasta tarinasta "Jaanan elämä viimeaikoina."

Syöksylaskua vaikeudesta vaikeuteen. Ei sentään, hyvätkin hetket nostavat päätän, kannattelevat sitä hetken, ennen kuin joku pienellä käden heilautuksella painaa sen taas alas.
Olen varma, että kyse on tällä kertaa joidenkin isompien ja suurempien mahtien taistosta. Nimittäin vuodenaikojen. Kevään ja syksyn keskinäiset erimielisyydet vaikuttaa niin monen muunkin ulkopuolisen elämään.

Aurinkoisina päivinä on kevättä rinnassa. Asioista löytää valoisia uusia puolia, puhtia riittää, jaksaa urheilla, peilistä tuijottaa takaisin omasta mielestään ei yhtään hullumman näköinen ilmestys. Yleisesti linnut lirkuttavat ja ihmisen pariutuvat unelmien kumppaninsa kanssa.
Kaikki muuttuu kun ikkunasta möllistää synkeä syksy keskellä kevättä. Laiskottaa, kaikki on huonosti, maanvetovoima nykii suupieliä alaspäin, ihmiset on ilkeitä toisilleen, ongelmiin ei löydy ratkaisua.

Lienee kenellekkään jäänyt epäselväksi että minä olen hakenut ratkaisua vaatekauppojen kassalta. Muovipussin sisälle mahtuu yllättävän paljon onnea, suosittelen kokeilemaan. Tälläkin keinolla on kyllä valitettavasti varjopuolensa. Onni on lyhyt kestoista, riittämättömyyden tunne polkee sen jalkoihinsa samaa kun aivan huomaamattomasti rahapussi pikadietoi onnistuneesti.

Jännityksellä jäämme seuraamaan kuoleeko minun rahapussini anoreksiaan vai löydänkö jostain paljon puhutun itsehillinnän, kuulostaa kovin kuivalta kaiffarilta mutta ehkä mä annan sillekkin mahollisuuden. Vaikka alan uskomaan ,että kaikille ei kannata edes mahdollisuutta, kaikki ei voi pystyä yllättämään positiivisesti. Olen siis oppinut jotain uutta. Elämä opettaa minua rutkasti enemmän kuin yksikään opettaja.