perjantai 16. huhtikuuta 2010

When the spring says hello

"Vielä hetki ennen liukuovista sisään syöksymistä mieli on raskas. Ajatukset painavat tonneitten, tuntuu siltä ,että kaikki hyppäisi joukolla niskaan. Ratkaiseva askel kohti pastellinsävyisiä shortseja ja kukkaunelmia- ja kaikki murheet ovat poissa. Kuinka uskomatonta mielihyvän tunnetta pelkkä hellä kosketus ja se materiaalin tuntu voikaan tuoda"
Tässä pieni katkelma kohtalokkaasta tarinasta "Jaanan elämä viimeaikoina."

Syöksylaskua vaikeudesta vaikeuteen. Ei sentään, hyvätkin hetket nostavat päätän, kannattelevat sitä hetken, ennen kuin joku pienellä käden heilautuksella painaa sen taas alas.
Olen varma, että kyse on tällä kertaa joidenkin isompien ja suurempien mahtien taistosta. Nimittäin vuodenaikojen. Kevään ja syksyn keskinäiset erimielisyydet vaikuttaa niin monen muunkin ulkopuolisen elämään.

Aurinkoisina päivinä on kevättä rinnassa. Asioista löytää valoisia uusia puolia, puhtia riittää, jaksaa urheilla, peilistä tuijottaa takaisin omasta mielestään ei yhtään hullumman näköinen ilmestys. Yleisesti linnut lirkuttavat ja ihmisen pariutuvat unelmien kumppaninsa kanssa.
Kaikki muuttuu kun ikkunasta möllistää synkeä syksy keskellä kevättä. Laiskottaa, kaikki on huonosti, maanvetovoima nykii suupieliä alaspäin, ihmiset on ilkeitä toisilleen, ongelmiin ei löydy ratkaisua.

Lienee kenellekkään jäänyt epäselväksi että minä olen hakenut ratkaisua vaatekauppojen kassalta. Muovipussin sisälle mahtuu yllättävän paljon onnea, suosittelen kokeilemaan. Tälläkin keinolla on kyllä valitettavasti varjopuolensa. Onni on lyhyt kestoista, riittämättömyyden tunne polkee sen jalkoihinsa samaa kun aivan huomaamattomasti rahapussi pikadietoi onnistuneesti.

Jännityksellä jäämme seuraamaan kuoleeko minun rahapussini anoreksiaan vai löydänkö jostain paljon puhutun itsehillinnän, kuulostaa kovin kuivalta kaiffarilta mutta ehkä mä annan sillekkin mahollisuuden. Vaikka alan uskomaan ,että kaikille ei kannata edes mahdollisuutta, kaikki ei voi pystyä yllättämään positiivisesti. Olen siis oppinut jotain uutta. Elämä opettaa minua rutkasti enemmän kuin yksikään opettaja.

2 kommenttia:

  1. ei se väärin oo :-)
    oli aika huimaa huomata, että tänneki on vihdoin ilmestyny uusi postaus, meinasin ihan tuolilta tippua!

    VastaaPoista
  2. Haha arvasin että se järkyttäis ainaki sua ;-D vois ottaa taas ihan tavaks (niin vissii) mut jos ny vähä useemmin kykenis postailee

    VastaaPoista