Materialismionnellinen kohtaa totaalisen maailmanloppunsa talouskriisin vallitessa. Tyhjä rahapussi saa aikaan kylmän hien otsalle, tärinän, kokolihaskrampit sekä ajaa mielen maanrakoon. Pahin masokistinen kidutuskeino on ihan vaan katselumielessä vaatekauppoihin meneminen rahattomana. Ei ole sellaista kertaa etteikö juuri silloin jotain täydellistä osuisi välinpitämättömän katseesi alle. Rahakaan ei välttämättä ole ratkaisu siihen etteikö itse täydellisyyden siirtymismatka omaan laukkuun olisi esteetön. Usein tähtitieteellisen korkeat numerot hintalapussa kerrassaan sumentavat näkökyvyn, johtuneeko se silmiin kirpoavista kyyneleistä, ken tietää.
Tällä viikolla löysin puolivahingossa väliaikaisen sairauden lievitys-keinon. Mikä parasta, tämä keino ei syö minua aivan vararikkoon. Keino on niinkin yksinkertainen kun kirpputorikierros. Aina aikasemmin minusta on tuntunut siltä, etten ole syntynyt kirpputorikiertelijäksi. En ole ikinä löytänyt mitään järin hienoa vanhojen nuhjuisten vaatteiden keskeltä, jotka on tumpattunu rekkeihin ja pöytiin niin tiivisti että harvojen valioyksilöiden bongaaminen vaatisi röntgenlaseja. Oikeasti salaisuus helmien löytymiseen on vain aika ja hyvä keskittymiskyky.
Täytyy toki paljastaa että monen monet törkeän kalliit kirpparisappaat ja -laukut ovat tuoneet karvaan maun suuhuni, enkä voi myöskään väittää että kirpputorilta löytyisi ihanuuksia samalla tavalla kuin kaupoista mutta en pidä vierailua enää pois suljettuna vaihtoehtona.
Löysin takin hintaan 3e ja laukku 4,5e
Takille tein pienen tohtorioperaation ; poistin olkatoppaukset ja näytin sille teippiharjaa (mikä on muuten älyttömän hyvä keksintö vaikken alunperin sen tehoon luottanutkaan)
Harkitsin jonkinmoista vyöviritystä mutta tykkään siitä myös tuollaisena.
Laukku oli jäljetön ja hyväkuntoinen , ollut jo lyhyen suhteemme aikana monesti käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti