Aikasemmin mainitsemani laulun sanat kiteyttää tämänhetkiset ajatukseni täydellisesti, jotka pyörii näiden kahden suuren ikuisuusteeman ympärillä; "kauneus" , "rakkaus".
"Kauneus on katsojan silmissä", voi kuinka vihaankaan sanontoja. Henkilökohtaisesti luulen ,että kauneus asuu syvällä ihmisessä itsessään. Se on rakentanut pesänsä salaiseen piilopaikkaan ja jos sen itse löytää muutkin voivat sen helpommin huomata. Moneen kertaan on siis todettu että täytyy ensin tykätä itsestään ennen kuin joku muu voi. Eräänlainen seuraa johtajaa-leikki.
Oma kauneteni on varmassa tallessa. Piilo on niin hyvä etten löydä sitä vaikka kuinka etsin. Pieninä hyvinä hetkinä katsoessani peiliin olen tyytyväinen. Näitä hetkiä on harvassa, joten kaikesta katoavaisesta pitää osata nauttia. Hyvä itsetunto houkuttelisi kauneuden katsomaan minua peilistä useamminkin, mutten omista sellaista. Ei minkäänlaista luottamusta siihen, että olisin hyvä sellaisena kuin olen. Miksen olisi? Minussa on paljon vikaa, hyvin paljon asioita joihin en ole tyytyväinen, osan voin korjata osaa en millään, mutta olisinko siitäkään huolimatta parempi tai kauniimpi jonakin toisena? Empä usko. Toiseksi muuttuminen ei kannata joten jäljelle ei taida jäädä kuin yksi vaihtoehto a)itsensä terve kehittäminen ja kokonaisuuden hyväksyminen.
Kauneus on ulkoisten ja sisäisten ominaisuuksien symbioosi, jonka jokainen voi tavoittaa tyylillään. Suomalaisena melkein tappelisin sitä vastaan joka lurittaisi minulle puppua kauneudestani mutta täytyisihän siitä ollu sisäisesti kovin otettu. Yksi ainoa lause kasvattaisi itsetuntoa, mutta ihmisen täytyy todella tarkoittaa sanomaansa, ennen kuin sille voi antaa minkäänlaista painoarvoa. Tosissaan vuodatetut kauniit sanat saavat ihmisen porras portaalta enemmän uskomaan siihen, että joku voi pitää oikeasti kauniina, joten silloin myös varmasti on sitä jonkun mielestä ,vaikket omastasi. Myönnän, pala kauneutta asustaa myös siis niissä silmissä.
Mitä siihen rakkauteen tulee; minä tarvitsen ja janoan sitä. Perhe ja ystävät rakastaa aina muttei se riitä suuruudenhullulle. On tarve omistaa jotain suurempaa ja hienompaa, joka on vain ja ainoastaan oma. Ihminen joka tykkää minusta, viettää aikaa minun kanssani, tekisi kaikkensa minun puolestasi. Sellaisen minä tahdon, harmi etten ole sitä vielä isoimmastakaan tavaratalosta löytänyt. Kauneus on sidoksissa tähänkin elämän haaraan. Ikuinen noidan kehä: en pidä itseäni kauniina-> muut ei pidä minua kauniina -> jos en ole kaunis ulkoisesti kukaan ei halua tietää olenko sitä sisäisesti -> en saa mahdollisuutta tutustua -> en löydä sitä oikeaa.
Surkuttelu on viimeinen tikki joka ei ainakaan mister täydellisen löytämistä helpota. Voisin itkeä hihaani tätä vaikka vuosia. Elämänikin meni säpäleiksi kuultuani telvision laulamat sanat uudestaan, olin kuullut ne rakkaudenkaipuun kuurouttamana väärin. Rakkauden sijaan pyydetään antamaan rohkeutta. Sitä minä tarvinkin ennen kuin voin antaa rakkautta kenellekkään. Rohkeutta: tykätä itsestäni, tarttua uusiin tilanteisiin, olemaan sosiaalinen ,tehdä aloite= rohkeutta elää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti