Kuka painoi pikakelauksen päälle?

Loma, voi kuinka arvostankaan sitä.
Vasta hetki sitten narisin kuin vanha ovi "Oi miksi syysloma on näin aikaisin?" "Ei ole rahaa, ei ole kuitenkaan mitään tekemistä"

Elin siinä uskossa ,etten tarvitse lomaa vielä. Voin ihan hyvin leikkiä lukiolaista samaan putkeen pari viikkoa lisää, jotta loman jälkeisen ajan ja joulun välimatka ei tuntuisi niin pitkältä.
Tunnustan kuinka väärässä olinkaan.

Tajusin miten paljon olen kaivannut: läksyttömyyttä, arjen normeista poikkeamista, juttuseuraa, aikaa ystävien kanssa, pähkähulluja ideoita, rentoutumista, täysin sekaisin olevaa unirytmiä..
Kaikista noista pienistä, ehkä itsestäänselvistäkin ainesosista lomani on koostunut ja olen nauttinut siitä.

Loma on myös toiminut erityisen hyvänä hyönteistorjuntamyrkkynä. Hyönteisiä ovat kaikki elämääni varjostavat ikävät asiat. Olen onnistunu tänä aikana sulkemaan ne mielestäni. Soneralta vastaanottamani viesti joka kertoi minulle ettei isäni ole taaskaan maksanut laskua ja liittymä luultavasti suljetaan pian, tai äitini alkoholinkäryinen hengitys keskellä viikkoa ei ole järin positiivisia juttuja, mutta ei myöskään jaksa hetkauttaa minua nyt.

Kaikkia niitä juttuja joita olen tehnyt esim. ystävien kanssa hölmöilemistä, juoruamista, maailmanparannusta voi tietysti harrastaa aivan koska tahansa. Ne ei ole määrätty missään säädöksissä vain lomalla suoritettaviksi. Jostain kumman syystä ne on juuri nyt vain tuntuneet aivan erityisiltä ja tarpeellisilta. Koulun ohella ei ole aikaa, kaikki ne muutamat vapaat tunnit päivästä menee vastuun pakoilemiseen, koneella lorvailuun tai satunnaisesti johonki muuhun vapaa-ajan aktiviteettiin.

Tämän vapauden salliman levollisuuden keskellä henkeäni alkoi yht'äkkiä ahdistaa, mietin mistä se johtui; ehdottomasti siitä että nyt on torstai, huomenna perjantaina, kohta maanantai.
Viikonlopuksi matkustan ihanuuskummityttöni kanssa leikkimään. Pikkutermiitin kanssa leikkiminen on niin vauhdikasta puuhaa, että aikakin kuluu formulan kiihtymisnopeudella. Viiiiiiuh puff ja se on poissa, loma.

Niin saa myös loppua hehkutus loman hienoudesta. Keräämästäni huolettomuuden tunteesta aion silti pitää kynsin sekä hampain kiinni. Täältä sitä tullaan oppilaitos ja kaavanomaiset normit ,oikein ryminällä tullaankin tällä kertaa.. näin minä ajattelen ainakin sunnuntai-iltaan asti.