Kullan arvoisia neuvoja

-jäätelökioskilla asioimiseen:

-Älä näytä norsun pyllyltä, sinua on mukavampi palvella kun olet mukava reipas ja hymyilevä
-Puhu ääneen, en osaa kaikkien ajatuksia lukea vaikka melko meedio olenkin
-Mieti mitä tilaat; maut löytyy tauluista, älä astele tiskille "yksi chilibaananipallo kiitos"
-Ne nimenomaan löytyvät tauluista eikä siitä painatetusta mainoksesta, on inhimillistä että joku maku joskus loppuu
-"yksi suklaa" "Wanhan ajan vai hyla?" "tavallinen" NO SIIS KUMPI? joka toinen tarkottaa toista ja toinen toista
-"yks hyla pallo kiitos" SIIS MIKÄ?
-Voit puolestani käydä vaikka lottoamassa tai ostamassa puolison kummin lapselle tikkarin sillä 50 euron setelillä ennenkö tulet ryöstämään kaikki vaihtorahani, tai sitten kitisemättä odotat että juoksen kipeillä jaloillani itse vaihtamaan
-Älä esitä kinkkisiä kysymyksiä silloin kun olen työntouhussa, juttele vaan mukavia tai ole hiljaa
-Jäätelökioski ei ole sama asia kuin kaupungin infopiste, mistä hitosta minä voin tietää ajo-ohjeet siihen ja tuohon paikkaan
-Jos kitiset että kaverillasi on isompi pallo kuin sinulla tule itte vääntämään hampaat irvessä jostain toffeekivikasasta samainlaista palloa kuin lörömansikasta
-Älä odota että osaisin viksusti ja vilmaattisesti antaa vastakaikua läpän heittoosi kun olen muutenkin niin jäissä ja keskittynyt
-Voit myös kertoa haluavasi toisen vohvelin ennen kuin töttörö on valmis
-Raahaa oma retkituolisi jos tahdot istua, olen onnellinen ettei tarvitse teille kuurata ja kantaa kaiken maailman kalusteita
-Jos et puhu suomea, tule ostamaan jäätelösi joskus muulloin
-Jos näet että minulla on tärkeät juoruamiset jonkun kaverini kanssa kesken voit olla ystävällinen ja palata joskus myöhemmin
-Älä kyseenalaista radiokanava valintaani
-Älä missään nimessä sano mitään työasuni siisteydestä
-Sinun ei tarvitse ryysätä jonon jatkeeksi silloin kun asiakkaita on muutenkin jo kilometrin
-Älä valitse makua mikä on juuri loppumaisillaan ja joudun vaihtamaan altaan
KIITOS!

Rakkain terveisin : Pirteä ja kaikinpuolin parhain työtään rakastava jäätelötäti

simsalabim, ruuaksi muutu!

Yli äyräiden lainehtiva tiskiallas, villakoiria vilisevät lattiat, vaatteisiin hukkunut likapyykkikori, hellalla kiehuvat keitokset.. STOP!
Tietystihän teillä on nyt päissänne mielikuva pullantuoksuisesta kodinhengetär-jaanasta kukkaessu päällä touhottamassa ympäri kämppää toisessa kädessä imuri ja toisessa soppakauha. Ei se väärin oo : -D
Totuus on vain jotain hmm aika läheltä liippaavaa.

Voi sitä naurunremakkaa kun satuin vielkaisemaan itseäni vahingossa peiliin. Näkymä oli hämmentävä; minä luultavasti noin 5 kokoa liian suuri sydänyötäpaita päällä harrastamassa agressiivista tiskausta samaan aikaan kun täytyisi jo huuhdella makaronit ja jauhelihakin alkaa enteilevästi muuttumaan musta(sukkaise)ksi muille annetusta huomiosta. En olisi ikinä uskonutkaan minkälaiseksi homman pelastavaksi monitoimikoneeksi minäkin osaan tarvittaessa muuntua vaikka ilmassa leijailikin katastrofin ainekset kun vesi ei ottanut kiehuakseen ja juuston raastaminenkin oli haastavaa.

Lopputuloksena kuitenkin kauniisti uunissa köllivä makaroonilaatikko. En malta odottaa maistamisosuutta, aina se paras (tai ehkä kauheinkin) hetki kun saa itse kokea/tuntea/nähdä/maistaa työnsä tuloksen.

Isku vasten kasvojani

Voiko pieni mieli ollakkaan näin väärässä?
Olen ajasta iäisyyteen ollut kriisissä tulevaisuuteni kanssa.
Miettiessäni ominaisuuksiani, soveltuvuuttani ja kiinnostuksenkohteita en ole löytänyt mitään mätsäävää ammattia.
Kauppatieteiden maisteri kuulostaisin niin ylväältä ja hienolta, mutta puoli kilometria pudotusta maan pinnalle, pärjäänkö edes koulussa ilman englantia? -en
Voi kuinka olisikaan hienoa rikospaikalla tomuttaa autonikkunoita ja etsiä sormenjälkiä, kiitokset vaan csi:lle ja bonesille, mutta tahdonko ennen sitä toimia kenttäpoliisina ja nostella juoppoja puskista? -en
Tahtoisinko teknisenä muotoilija valmistua työttömäksi ja mennä siivoamaan kerrostaloja? -en

Jos olen yhdestä asiasta ollut varmaan ni se on sitten varma - Sosiaali- ja hoiva-ala ei ole minun juttuni. En tahdo pyyhkiä yhdenkään vanhuksen takapuolta tai ommella haavoja umpeen.

Kuinkas sitten kävikään. Olen viimeaikoina istunut ammatinvalintaopas kourassa ja tökänny sormea aina johonkin väliin. Nyt päätin tehdä avo-ammatinvalinta testin.
Ja kuinka se pilasikaan aamupäiväni.
Vastattuani kinkkisiin soveltuvuuskysymyksiin, ammatit lävähtivät tauluun ja samalla alaleukani tippui lattialle.
Askarelukerhonohjaajaa ja hovimestaria lukuunottamatta kaikki pelkkiä terveysalan ammatteja.
Oli sairaanhoita-apulaisesta fysioterapeuttiin. Mikä kauheinta, laatikon reunassa kummitteli kaksi ammattinikettä ,joille en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa: kehitysvammais-ohjaaja, kehitysvammaishoitaja. Pahinta mitä minulle voi kuvitella
Olen kyllä ajatellut vaativaa ammattia jossa voisi siedettää itseään mutta eikö tämä ole jo hiukan liikaa?

Tämä pistää miettimään elämäntarkoitustani aivan uusiksi :-D

Tykkään

pastasta
autossa istumisesta
ihmisten tuijottamisesta
spinningistä
farkkujen nahkaisista merkkilapuista
pisamoista
kuviollisista kumisaappaista
myötähäpeä-ohjelmista
kaupoissa kiertelystä
sanojen vääntelystä
ääniefekteistä
leikkisuuttumisesta
hymykuopista
turhanpäivisten asioitten puimisesta
hankaluuksista
lenkkeilystä
puhelujen vastaanottamisesta
paniikissa siivoamisesta
hailakan vaaleanpunaisesta
juoruamisesta
koulun ruokailuista
vaatekauppojen muovipusseista
valittamisesta
asiallisesti keskustelemisesta
ripsivärin laitosta
muiden haukkumisesta epätosissaan
hiusten suoristamisesta
pehmolelunalleista
lasten kengistä
asioiden mainostamisesta
kolibreista
värikkäistä tatuoinneista
omaperäisyydestä
jäätelöiden päällä olevasta suklaakuorrutteesta
nimikirjoituksen tekemisestä
pusuista
lyhytaikaisesta odottamisesta
pikkunäpertelystä
oppituntien loppumisesta
salaisuuksien paljastumisesta
mielihaluista
lehtikuvien katselusta
rappukäytävästä kuuluvista äänistä
miesten hajuvesistä
sohvatyynyistä
keikkafiiliksestä
kommenteista facebookissa
uusista tuttavuuksista

When the spring says hello

"Vielä hetki ennen liukuovista sisään syöksymistä mieli on raskas. Ajatukset painavat tonneitten, tuntuu siltä ,että kaikki hyppäisi joukolla niskaan. Ratkaiseva askel kohti pastellinsävyisiä shortseja ja kukkaunelmia- ja kaikki murheet ovat poissa. Kuinka uskomatonta mielihyvän tunnetta pelkkä hellä kosketus ja se materiaalin tuntu voikaan tuoda"
Tässä pieni katkelma kohtalokkaasta tarinasta "Jaanan elämä viimeaikoina."

Syöksylaskua vaikeudesta vaikeuteen. Ei sentään, hyvätkin hetket nostavat päätän, kannattelevat sitä hetken, ennen kuin joku pienellä käden heilautuksella painaa sen taas alas.
Olen varma, että kyse on tällä kertaa joidenkin isompien ja suurempien mahtien taistosta. Nimittäin vuodenaikojen. Kevään ja syksyn keskinäiset erimielisyydet vaikuttaa niin monen muunkin ulkopuolisen elämään.

Aurinkoisina päivinä on kevättä rinnassa. Asioista löytää valoisia uusia puolia, puhtia riittää, jaksaa urheilla, peilistä tuijottaa takaisin omasta mielestään ei yhtään hullumman näköinen ilmestys. Yleisesti linnut lirkuttavat ja ihmisen pariutuvat unelmien kumppaninsa kanssa.
Kaikki muuttuu kun ikkunasta möllistää synkeä syksy keskellä kevättä. Laiskottaa, kaikki on huonosti, maanvetovoima nykii suupieliä alaspäin, ihmiset on ilkeitä toisilleen, ongelmiin ei löydy ratkaisua.

Lienee kenellekkään jäänyt epäselväksi että minä olen hakenut ratkaisua vaatekauppojen kassalta. Muovipussin sisälle mahtuu yllättävän paljon onnea, suosittelen kokeilemaan. Tälläkin keinolla on kyllä valitettavasti varjopuolensa. Onni on lyhyt kestoista, riittämättömyyden tunne polkee sen jalkoihinsa samaa kun aivan huomaamattomasti rahapussi pikadietoi onnistuneesti.

Jännityksellä jäämme seuraamaan kuoleeko minun rahapussini anoreksiaan vai löydänkö jostain paljon puhutun itsehillinnän, kuulostaa kovin kuivalta kaiffarilta mutta ehkä mä annan sillekkin mahollisuuden. Vaikka alan uskomaan ,että kaikille ei kannata edes mahdollisuutta, kaikki ei voi pystyä yllättämään positiivisesti. Olen siis oppinut jotain uutta. Elämä opettaa minua rutkasti enemmän kuin yksikään opettaja.

I need some help

Pieni aavitus, että alan toistamaan itseäni koputtaa kiivaasti takaraivoani.
Päänsisäinen kovalevyn kapasiteetti on aika heikko joten en voi aina muistaa mitä olen aikaisemmin kirjoittanut enkä voi sitä myöskään lukemalla tarkastaa ettei ala nolottaa. Ehkä tässä on taas se kuuluisa sisäinen malli - aloita postaus tällä tavalla.
Joten pyydän siis nöyrästi, teiltä hyvä suomen kansa apua. Minulle saa aivan rohkeasti huomauttaa jos itseni toistaminen ottaa nuppiin tai sisältänne pulppuaa neronleimauksellisia parannusehdotuksia.
Kommentointi on sallittua, jopa suotavaa, kiitos!

Perimää

Olen melko pitkään ja hartaasti pohdiskellut yhtä elämän suurimmista kysymyksistä; Mikä tekee minusta näin oudon? Minkä takia en pysty edes esittämään normaalia kerrassaan kummeksuttavan ja luonneoikkuisen minäni sijaan?
Jälleen kerran löysin kysymykseeni vastauksen. Se kuuluu lyhyesti ja ytimekkäästi näin: siskot.

Pystyykö rehellisesti kukaan odottamaan minulta normienmukaista käyttäytymistä saati virheettömiä luonteenpiirteitä jos olen viettänyt kaikki elämäni 17 vuotta siskojeni kanssa jotka; viettävät viereisellä pellolla ystäviensä kanssa vuotuisia talviurheilukisoja tämän vuoden lajina ampumahiihto, muita muunmuassa pilkkikisat, pesäpallo, mäkihyppy, lentopallo. Kaikki nämä siis umpihangessa pellolla. Heidän lempipuheenaiheita ovat askartelukerho sekä vessassa käynti ja hilpeyttä herättävin sana lirama. Huumorintaju: "kävin laittaa saunan päälle" "ai minkä päälle sä sen laitoit?" EHEHHEEE

Ei, niinkuin siskoni itse ystäviensä kera totesivat minulla lapsi raukalla ei ole enää toivon murustakaan jäljellä normaaliuden suhteet. Huonot jutut ja eräänlaiset vahvat päähänpinttymät ovat siirtyneet siskojeni piuhoista minun päähäni. He ovat saaneet minut noudattamaan jotain sisäistä mallia "siskonikin tekisi näin, joten se on okei"

Vaadin sekä tarvitsen jokaisen asian suorittamiseen sisäisen mallin. En mielelläni tee ensimmäistä kertaa asioita jos kukaan ei ole tarkasti, vaihe vaiheelta selventänyt minulle tapahtumien kulkua. Luonnollisesti matematiikan laskeminen on helppoa kun asia opetetaan kerran ja saan laskea soveltamatta 5 täysin samalla kaavalla etenevää tehtävää mutta auta armias sellainen tilanne kun minut usutetaan poliisiasemalle vaihtamaan passia eikä kukaan ole kertonut minulle aloitusrepliikkiä mitä täytyy sanoa. Joutuisin kerta kaikkiaan pakokauhun valtaan. Soveltaminen tai improvisointi ei nähkääs ole minua varten. Äkkinäiset tilanteeet saavat minut myös hämilleen.

Tässä elämän tilanteessa olen kuin mikäkin matadori, joudun ottamaan härkää sarvista sillä tilanteita joissa en tiedä miten toimia tulee varmasti vastaan suurina laumoina, ihan sadoittain. Taistelen aarenalla yksikseni, ja silloin kun pääsen vauhtiin saa kaiken maailman neuvojat pysyäkkin poissa.

Aika kuluu nopsaan, kun paljon tapahtuu

Ystävät rakkahat, syvimmät pahoitteluni blogini laiminlyönnistä. Olen viimeaikoina toiminut itsekkään sian lailla, pitänyt tahatonta luovaa taukoa. Kirjoittamattomuus on ällöittänyt minua itseänikin mutta syy sentään on hyvä.
Kävipä nimittäin niin hassu juttu, että eräänä perjantaina vastaanotin iloisen puhelun ja siitä se ajatus sitten lähti. Sain tietää että takuuvuokra-asia olisi hoidossa, huhheijjaa sittenpä minulla yks kaks yllättäen olikin jo kämpän avaimet takataskussa. Viimeajat on ollutki pelkkää muuttohässäkkää ja tavaratouhotusta. On saanut istua puhelin kourassa "hei olen Jaana soittaisin nyt tälläistä ja tuollaista asiaa" tai juosta sukkulaviestiä viraston ovelta toisella. Joutunut palaamaan mikämikä maasta, kasvaa vähän isommaksi, ottaa vastuuta.
Maali alkaa jo häämöttää, alan pikkuhiljaa tuntea itseni voittajaksi.
Laatikko jota myös toivottavasti voi jossain vaiheessa kodiksi kutsua näyttää vielä ehkä hiukan ankealta mutta suurimmat tavarat on jo onneksi kiikutettu sisään. Pitkäjaksoisen kädenväännön jälkeen sunnuntaina koittaa vihdoin aika milloin saan kömpiä aivan yksin omaan sänkyyni uuteen asuntoon. Lievästi sanottuna hirvittää,mutta on se vaan niin ihanaa. Tule niin rakastamaan sitä tulevaa opiskelijaelämää, yksinäisiä iltoja, pohjaanpalaneita makarooneja, tiskivedestä ryppyiseksi tulleita sormia, joka ikisen euron sijoittamisen suunnitelua, luultavasti vähintään 85 vuotiasta naapurin mummoa, kaikkea sitä. Hullulta kuulostaa, mutta juuri noita asioita odotan. Okei okei odotan myös sitä,että asetun aloilleni ja pystyn kirjottamaan yhä useammin ja useammin.

turhuutta

Voihan koulu, läksyjä sielä täällä ja tuolla, projekti jonka tekemiseen luulen olevan rutkasti aikaa mutta muistutus että kaikki varmasti tietää palautuksen olevan ensiviikolla; onnistunut tyrmäys, olen lirissä. Luulin olevani hyvin aikaansaava ja pah mitä vielä;
Pyörin vain ympyrää kuin ne hyrrät joita pikkulapset pyörittelevät nakkisormineen. Kirjan sivut tuntuvat lisääntyvät aina kun luulen olevani askelta lähempänä loppuhuipennusta, selvästikkin kiusaa minua sadoilla sivuilla ja typerillä englannin kielisillä sanoilla joita en ymmärrä.
Teen muutenkin vain pieniä juttuja sieltä täältä, ei merkintöjä suurempien kokonaisuuksien suorittamisesta. Jaanan elämä on melko usein ah niin ihanan turhauttavaa.

Turhauttavaa on myös se ,että vihdoinkin kun kalenterini alkaa täyttymään kuin itsestään erinäisillä mukavilla tapahtumilla poiketen siitä ,että yleensä se huutaa tyhjyyttään, jouduin väkisinkin miettimään mahdollisen sponsorin henkilöllisyyttä. Mikäpä olisi sen ratkiriemukkaampaa kuin mennä vain jokapaikkaan riippumatta siitä mitä maksaa. Tätäkin hassua seikkaa olisi varmasti kannattanut miettiä silloin kuin käytin kaiken rahallisen omaisuuteni vaatteisiin, vaikka olinkin taloudellinen= osa oli hyviä alelöytöjä joten sain enemmän, kätevää!

Alusta alkaminen

Uusi on taas vuosi, toivottavasti myös uusine kujeineen.
Viime vuosi oli ,no kaikkein kuvaavimmin ristiriitainen. Vuosi oli tapahtumarikas mutta silti niin paikallansa junnaava, hyvin huono mutta toisaalta ihan hyväkin, pettymyksiä täynnä, mutta herätti se myös uusia toivon kipinöitä.
Ristiriita on muutenkin se sana jolla elämäni voisi esitellä ja tehdä tutuksi.
Vaadin muilta ihmisiltä sitä mitä harrastan itse useammin kuin usein.
En tykkää käydä lenkillä valosalla mutta iltaisin minua pelottaa.
Pidän järjestelmällisyydestä ja siisteydestä mutta kuten hyvin tiedätte en jaksa ikinä itse siivota.

Olen kirjoittanut itse Hr. kohtalolle pienimuotoisen toivomuslistan tämän vuoden kulusta, minkälaisia juonenkäänteitä vaadin käsikirjoituksen sisältävän. Kyseinen herra ei tunnu tykkäävän salatutelämät tapaisesta kerronnasta vaan on hyvin ennalta-arvaamaton ja epäluotettava mies, ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi odottaa. Jännitys toki tuo oman lisämausteensa mutta liika on liikaa

Odotan tältä vuodelta kuitenkin isoiten muutosta-> muuttoa
viikonpäästä koittaa varsinainen moment of the truth, kämmenet hikoaa jo pelkästä ajatuksestakin. Parhaan mahdollisen lopputuloksen toivominen on kaikki mitä voin tehdä, sitähän siis on harjoitettava mitä suuremmissa määrin

Päräyttäkää hei muutkin vuotenne vauhdilla uuteen nousuun, muistakaa että kohtalo on kova äijä mutta voitte myös itse vaikuttaaa olemisellanne elämänne laatuun sekä kulkuun