Taitavaa vastuunpakoilua

Kaksi pussia soikioiksi koverrettuja, pieniä ja kuivia porkkanoita ja kulhollinen lähestulkoon kuvoittavan hapanta dippiä. Kuvottavaa dippi on osaksi myös siksi että tiedän itse sekoittaneeni sen valkoiseen vetelään kermaviiliin. En ole vieläkään ruoantäytteisen elämäni aikana päässyt eroon valkokammostani, joka selvyydenvuoksi ei tietenkään koske jäätelöä tai valkosuklaata.

Terveellistä iltaherkkuani nautin siis yksinkertaisesti siitä syystä, että minulla olisi jotain tekemistä. Jopa dippaamisen avulla hauiksen pumppaaminen on tällä hetkellä ratkiriemukkaampaa ajanvietettä kuin minkään valtakunnan koulukirjan kanssa tappeleminen. Minulla ei juuri nyt ole tarpeeksi suuria agressioita riidan haastamiseen. Täytyy vain muistaa vaihtaa dippauskättä säännöllisin väliajoin etten sorru lihasten yksipuoliseen kehittämiseen.

Opiskelu sinällään kiinnostaisi minua kovastikkin ,mutta tuumasta toimeen ryhtyminen on taas homma erikseen. Kokisin kutsumusta luonnollista puolustusjärjestelmää sekä kansanvaltaa kohtaan, joka sinänsä on tarpeellista sillä tuleehan minusta kansanedustaja.

Opiskelumotivaationi vain on täysin omaa sorttiaan. Se on luonteeltaan eläväinen. Liitelee nopeatempoisesti korkealla omissa maailmoissaan, samalla haaveillen kaukana siintävästä menestyksen paratiisista. Parisuhde motivaatioon vaatii yliluonnollisen nopeita refleksejä. En ole läheskään niin etevä sieppari kuin Potterin Härri ,joten mahdollisuuteni tietotason suurentamiseen hujahtaa ohitseni monesti. Motivaatio on myös mustasukkainen. Ilman motivaatiota on turha yrittää sutinoida kenenkään kanssa. Olen kehittänyt oman luonnollisen puolutusjärjestelmän pettämistä vastaan joka on varsin toimiva; joka ikinen kerta ennen tiiviimpää kontaktia nukahdan.
Toivon kovasti ,että oma pieni motivaationi jälleenrakastuisi minuun ja tahtoisi sitoutua pysyvästi.