Tanssin huumaa

Kihelmöivän hellyttävä hyvänolon tunne on siepannut koko vartaloni aina kiireestä kantapäähän. Olo on ansaittu 60 minuutin armottomalla askelkuvionnilla ja käsien huiskinnalla. Kesken tämän tunnin aloin salaa muistuttamaan hangon keksiä vaikkei minulle ole edes selvinnyt, mitä vertauskuva tarkoittaa. Minun onnekseni liikuntasali ei omistanut seinillään peilejä, olisin järkyttynyt näkemästäni. Naama oli tuttuun tapaansa punainen, mutta minulla itselläni oli siinä vauhdin hurmassa sen luokan tohina päällä ,etten muistanut edes hengästyä sen suuremmin. Vahingonilo on supistunut heikkouteni, mutten silti askelten lisäksi kyennyt hallinnoimaan riemua joka johtui siitä ,että minä osasin kerrankin jotain minkä kanssa muilla oli pallo aivan hukassa. Viimmeiset monet kerrat olen itse ollut se turhautunut puupökkelö salin nurkassa joka seisoo sormi suussa ja tuijottaa muita hölmistyneenä.

Sunnuntaina käsite "turhautuminen" venyi äärimmäisiin ulottovuuksiin. Olen ollut huolissani edessäni siintävästi suuresta tanssijuhlasta ja tanssitaitojeni mahdollisesta epätäydellisyydestä. En tahdo tuottaa sille hienosti kuviot taitavalle, minun -hänelle täysin tuntemattoman ihmisen- vuoksi uhrautuvalle tanssipartnerille iänikuista pettymystä tunaroimailla kerta toisensa jälkeen. Tartuin siis ritarin lailla härkää sarvista ja haastoin itseni kovanluokan tanssiturnajaisiin. Lähdin isäni matkaan vilppulan päivätanssien pyörteisiin. Vanha nuorisotalo oli tupaten täynnä monen kirjavia pariskuntia ja yksinäisiä pyörähtelijöitä. Tanssijoiden keski-ikä hipoi arviolta 70 ikävuotta. Edustin yksinäni alle 40-vuotiaiden vähemmistöä, joten saapumisestani asti osasin herättää huomiota.

Isälläni on pakkomielle ensimmäiseen valssiin, joka tarkoittaa sitä että sain heti esittää suurelle yleisölle luojan suomat lahjani. Keltään ei jäänyt huomaamatta että lahjani on sangen ujonlaatuiset vielä tässä vaiheessa. Valssin peruskuviot sujuu yksinään vaikka keskellä yötä mutta kun toisen osapuolen täytyy tulla laittamaan pasmat sekaisin (osaako joku kertoa minulle mitä pasmat on, minä en tiedä) viskelemällä jalkojaan aivan minne sattuu minulta palaa pinna.
Tiedostin jalkoihin tuijottelun emämunaukseksi ,joten yritin sitkeästi pelkällä mututuntumalla veikata seuraavaa suuntaa. Aina kun luuli tanssin sujuvan astui kuvioihin uudet kujeet ja taas oltiin pihalla kuin lumiukko. Vaihtoaskelfox hitaalla tempolla koitui täyskuolemaksi. Huuleeni painautuneet hampaan jäljet olivat merkki keskittymisestä ja ennenkaikkea turhautumisesta. Tangon ja humpan testaamisen jätin omaksi onnekseni väliin. Todistin että tässä lajissa naisen osa on huomattavasti hankalampi. Jokainen mies saa viedä tyylillään ja naisen tehtävä on osata jokainen tanssi niin monella eri tyylillä kuin hakijoita riittää. Sukupuolisyrjintää havaittavissa! Kiusaus kutakuinkin 62 kiloisen isäni heittelemiseen omien askelieni mukaisesti oli uskomattoman suuri. Herkkulakon kasvattama itsekuri kuitenkin auttoi tämänkin houkutuksen yli.

Summa summaarum voin todeta, ettei seuraavaa päivätanssikokemusta tule ennenkuin olen 5 vuotta säännöllisesti harjoitellut "näin opit tanssien perusaskeleet"-dvd:n kanssa. Palataan siis silloin astialle seuraavan kerran.

Lopuksi arvoisat ihmiset haluan tiivistää tämänhetkisen ajatussisältöni teille yhdellä lauseella käyttäen kolmatta persoonaa subjektina: Jaana tahtoo löytää itselleen miehen.