Tänäänkin olen muunmuassa kelannut kaikki seuraavat tunnetilat lävitse:
ilo, ahdistus, hämmennys, onnistuminen, pelko, masennus, jännitys, ihastuminen, pettymys, kateus, ylpeys...
En voi mennä takuuseen siitä, että kaikkia edellä mainittuja edes luetaan tunnetiloiksi, olen huono kategorioimaan asioita, ihmisten luokittelu minulta sujuu paremmin, tietäisipä vaan kaikki koulun käytävää pitkin laahustavat pöllit mistä genreistä itsensä löytää, onneksi heillä siitä aavistustakaan! Korkeintaan sivukorvalla kuullut arvioni hänen typerästä luonteestaan tai asukokonaisuuden epäonnistumisesta. Itsehän olen täydellinen, minulla on siis vara arvostella, en minä sentäs pahalla.
Sivuraiteilta palatekseni pointti piilee tavallisen tylsähkön ja alavireisen päivän moninaisuudessa. Tänäänkin olen kokenut vaikka ja mitä. Kummaksun ihmisiä, jotka päivästä toiseen raapustaa valitusveisuaan siitä, ettei tänäänkään ole tapahtunut mitään erikoista. Uskallan jopa haastaa aiheesta riitaa. Väitän ettei eilinen, tänään ja huominen ole rakennettu samasta kaavasta. Aamupalaksi saattaa olla huomena jotain paljon herkumpaa kun tänään. Jokaisesti päivästä pitää osata poimia ne omat pienet tähtihetkensä.
Minä olen tänään onnistunut:
- herämään herätyskelloon ensimmäisellä kerralla, en sortunut nukahtamaan uudestaan niinkuin yleensä.
- englannin kuuntelussa, omien laskujeni mukaan peräti 14 oikeaa 20:stä
- kommunikoimaan edes hitusen enemmän tanssiparini kanssa
- soittamaan ompelijalleni, ja sanomaan hänelle pienen poikkisanan (en osaa sanoa ei)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti